Useimmat ihmiset ovat luonnostaan hieman kilpailuhenkisiä; itseään verrataan toisiin, otetaan mallia, ollaan kateellisia ja välillä taas ihannoidaan. Varmasti jokaisella alalla on edes jonkin verran kilpailua, mutta millainen on kilpailun luonne luovalla alalla? Kannattaako “taiteella” kilpailla vai onko se edes kannattavaa?
Urheilijat kilpailevat arvokisoissa jatkuvasti siitä kuuluisasta “maailmanmestaruudesta”, joten eivätkö artistitkin tietyllä tavalla kilpaile toisiaan vastaan spotifylistojen kärkisijoituksista tai Grammy palkintojen saamisesta? Joten kyllä, tietyllä tavalla artistit varmasti kilpailevat toisiaan vastaan, vaikka monet varmasti väittävät asiaa vastaan.
The Great Courses Daily -artikkelissa “The Effect of Competition on Creativity” käsitellään yleisellä tasolla kilpailua luovalla alalla. Artikkelissa puhutaan siitä, miten usein ajatellaan, että kilpailu “erottaa jyvät akanoista”; tämä ei välttämättä ole kuitenkaan täysin totta kun puhutaan luovasta työstä. Kirjoittaja toteaa, että kilpailun kiristäminen samalla sekä luo että tuhoaa kannustetta luovuudelle. Kilpailusta on hyötyä, mutta sen kanssa on oltava tarkka ja harkitsevainen. Tätä ajatusmaailmaa voi hyvin liittää myös musiikkimaailmaan ja artistien väliseen kilpailuun: luova työ on niin subjektiivista ja henkilökohtaista, että liiallinen toisiinsa vertailu voi vaikuttaa negatiivisesti siihen “omaan” taiteeseen. Pitäisikö siis artistien enemmänkin ajatella, että muut artistit ovat vain “kollegoita” eivätkä suoraan “kilpailijoita”? Jokainen artisti, laulaja, muusikko tai musiikintekijä luo subjektiivista taidetta, jota on hyvin vaikeaa suoraan verrata toisiinsa. Mitä mieltä olette, luovatko esimerkiksi erilaiset musiikkipalkintogaalat kuten Grammy Awardsit ja Emma Gaalat turhaa ja liiallista kilpailua artistien välille?
Aiheesta on ollut puhetta esimerkiksi 325 Media x Sony Music Finland artisti WILin kanssa. WIL on onnistunut vuosien aikana keräämään itselleen miljoonia striimejä, ison fanijoukon ja hänet tunnetaan ehkä parhaiten hittibiiseistään “Sinitarraa” ja “Alttarilla”. Hän sanoo, että kokee välillä muut artistit kilpailijoina, vaikka tietää, että se on tavalla tai toisella väärin:
“Mä oon jonkin verran kateellinen ihminen ja mä oon yrittäny päästä siitä eroon. Helposti ajattelee, että jos on vaikka joku artisti, josta sä ite diggaat sikana ja joka taistelee sunkaa samasta leivästä, että se olis mukamas jotenki multa pois jos ne onnistuu. Vaikka se ei oo totta. Mutta ajattelen myös, että ihmiselle on aika luonnollista olla jollain tavalla kateellinen. Mä esimerkiksi duunasin Lukas Leoninkaa musaa 6 vuoden ajan. Kun se vihdoin pääs julkaisemaan musaa Liiga Musicin kautta nii mä olin niin älyttömän ylpee siitä duunista, mitä me ja hän oltiin tehty. Siinä mä sit soitin Lukakselle ja onnittelin sitä, mutta samalla sanoin, että oon niin kateellinen. Mun oli vaan pakko sanoa se ääneen sille. Tää on asia, jonka mä tiedostan ja tiedän myös, että nää ajatukset on niin luonnollisia varsinkin tällä alalla. “
On selvää, että kilpailua ilmenee, mutta se miten jokainen sen kokee ja näkee, riippuu yksilöstä. Kilpailusta musiikkialalla ei nimittäin kovinkaan usein suoraan puhuta, mutta esiintyy sitä varmasti ainakin tietyin väliajoin jokaisen muusikon ajatuksissa. On myös hyvä muistaa, että kilpailu ei ole vain negatiivinen asia; pieni kilpailu nostaa motivaatiota itsensä kehittämiseen ja toimii mahdollisuutena uusille ideoille!
Mitä sinä luulet, uskotko, että artistit ovat liian kilpailullisia toisiaan kohtaan?
